19. syyskuuta 2017

Uusi alku

Täällä taas. Monenlaista on tapahtunut tässä noin parin vuoden aikana kun olen pitänyt mediahiljaisuutta blogissa. Voisin tässä kertoa siitä kaikesta, mutta luulen että yksinkertaisinta kaikille on se kun kerron vain pääpointit.

2016


Asuin alkuvuoden Jyväskylässä frettieni kanssa ja kävin tarjoilijan opintoja Jyväskylän Aikuisopistossa. Kesällä, noin juhannuksen aikaan karvainen perheeni sai yhden jäsenen lisää. Uusi tulokas oli pienen pieni albiinotyttö joka sai nimekseen Riite. Minä, joka vannoin aina ettei minulle koskaan tulisi tyttöfrettiä, olin nyt vastuussa tuosta pienestä hömelöstä nyytistä jonka virallinen nimi oli Pickpocket's Mononoke. Riitteen sopeutuminen laumaan ei kuitenkaan mennyt niinkuin tahdoin ja neiti elikin yksin melkein vuoden.



Jo kesällä 2016 tahdoin muuttaa Jyväskylästä pois, mutta opintojeni vuoksi se ei ollut vielä mahdollista. Syksyn lähiopetukset kävin vielä Jyväskylässä kunnes työssäoppimisen aikaan sain luvan muuttaa Mikkeliin, tämä päätös viivytti valmistumistani parilla kuukaudella mutta siitä en kadu mitään. Loppuvuoteni meni ihan kivoissa merkeissä vaikka kaikenlaista kurjaakin omassa sosiaalisessa elämässä tapahtuikin

2017


Mikkeliin muutettuani oli aikani aika kortilla kaiken kanssa sillä tein samaan aikaan töitä sekä työharjoittelua kahdessa eri paikassa. Tammikuussa huomasin Usvan laihtuneen järkyttävästi, kaikki lihakset ja rasvat olivat kadonneet. Lääkärissä käytyä ja verikokeet otettua oloni parani, sillä mitään erikoisempaa ei löytynyt ja Usvan parin viikon eristyksen aikana tilanne parani. Helmikuussa sain Tarjoilijan paperit sekä vastaavan pätevyyden anniskeluun. Helmikuu oli myös ehdottomasti yksi tähänastisen elämäni rankimmista kuukausista. Yhtenä iltana olin perinteisesti lähdössä iltavuoroon ja kävin ruokkimassa fretit. Tarhaan saavuttuani sydämeni jätti varmaan muutamia lyöntejä välistä sillä näin Häiveen makaavan elottomana lattialla. Nostettuani Häiveen syliini ja romahdettuani täysin, aloin kiinnittämään huomiota muihin eläimiini. Routa ja Muta olivat täysin kunnossa mutta Usvan takajalat eivät oikein enää kantaneet. Siirrettyäni Häiveen erilleen muista ja juostuani sisälle Usva sylissäni pääni löi täysin tyhjää. Romahdin uudelleen, tällä kertää hillittömään itkuun keittiömme lattialle. Vanhempani kiirehtivät lohduttamaan minua ja lupasivat tarkkailla Usvaa puolestani sillä aikaa kun olin töissä. Voitte varmaan kuvitella kuinka hyvä asiakaspalvelija olin tuona iltana?

Työpäivän aikana laittelin äitini kanssa viestejä ja äitini kertoessa että Usvan tila vain huononi entisestään, pyysin häntä tulemaan päivystykseen johon soittaisin töistä. Kiitos mahtavien työkavereiden, pääsin päivystykseen mukaan ja sieltä soittelin vielä pomolleni että olisinko voinut pitää seuraavan päivän aamuvuoron vapaata ja tulla vasta iltavuoroon. Tämä onneksi onnistui ja pääsin yön viettämään Usvan luona. Aamulla soittelin Linnunmäkeen, ja kaikille Mikkelin eläinlääkäreille. Missään, missä vähääkään frettiä tunnettiin ei ollut aikoja ja Usvan tilaa katsoessani tulin tulokseen että paras päätös tähän olisi eutanasia. Usva ei ollut enää tässä maailmassa, tässä ei ollut enää mitään tehtävissä.

Uurnat tilasin Una Reinsone-Kavacelta Latviasta ja ne ovat täydelliset (Kännykkäkuva)
Ennen työvuoroani kävin Eläinklinikka Kurjessa yhdessä parhaan ystäväni Tessan ja äitini kanssa. Otimme Häiveestä ja Usvasta tassun kuvat muistoksi, musteella painaen ja lähetimme heidät avaukseen Eviraan. Olen äärettömän kiitollinen kaikille eläinlääkäreille, hoitajille ja tuhkaamolle ymmärtäväisyydestä ja ihanasta asiakaspalvelusta, sekä vanhemmilleni ja Tessalle. Ilman teitä kaikkia en varmaan olisi kestänyt tuota päivää. Työvuoroni päätyttyä hain Mutan, Roudan ja Riitteen sisälle tarkkailuun, mutta heiltä ei löytynyt mitään oireita mistään. 

Tästä pari kuukautta eteenpäin meni vähän enemmän ja vähemmän sumussa. Maaliskuun lopussa kuitenkin lopetin työt Frans&Michellessä (ent. Fransmanni) ja aloitin lähes heti uuden työn Lahdessa, Cafe Il Mondossa. Muutin uuden työni perässä huhtikuussa Lahteen ja täällä asustelen edelleen. 
Työni kahvilassa loppuivat heinäkuussa ja elokuun lopussa aloitin opinnot LAMK:issa. Opiskelen Restonomiksi ja aikomuksenani olisi valmistua noin 3 vuoden sisään. 

Teitä varmaankin kiinnostaa näin blogin aiheen puolesta mitä kuuluu Mudalle, Roudalle ja Riitteelle?

Riite tulee toimeen poikien kanssa ja nykyään meiltä löytyy yhtenäinen, onnellinen lauma. Olen käyttänyt heidät terveystarkastuksessa ja kaikilla on kaikki hyvin. Riitteeltä löytyi n. kuukausi sitten korvapunkkeja joten annettiin koko laumalle häädöt. Mutalla on ilmeisesti rasvapatin poikanen kainalossa jota seuraillaan ja Roudalla epäiltiin suolitukosta joiden takia käytiin röntgeneissä ja lääkärissä muutamaan otteeseen, myös lymfooma oli yhdessä kohdassa epäiltävänä mutta se oli onneksi väärä hälytys. Eli ei ihan ruusuilla tanssimista tämä ole näiden kolmenkaan kanssa ollut mutta olen erittäin kiitollinen että he ovat täällä vielä minun kanssani. Toivottavasti ovat vielä vuosia lisääkin 💛

Miten tästä eteenpäin?


Tästä eteenpäin pyrin elävöittämään blogiani. Jonka vuoksi ehkä "aktiivisimmat" lukijani huomaavat, että melkein kaikki vanhat postaukseni on piilotettu. (Ei hätää, ne ovat tallessa kyllä!) Tämä johtuu siitä että käännän blogini aihepiiriä enemmän yleiseen lörpöttelyyn, kouluhommiin ja matkusteluun, sillä fretti yksittäisenä aiheena on hyvin suppea. En kuitenkaan halua aloittaa täysin uutta blogia sillä näin tähän blogiin niin paljon vaivaa että tuntuu hölmölle jättää tämä vain infosivuksi koska tämä ei koskaan ole ollut frettitietoudesta se paras ja laajin kanava. Myös sen vuoksi että freteistä löytyy nykyään niin paljon tietoa ja erilaisia blogeja (uusia & vanhoja). Jätän kuitenkin tärkeimmät Frettitärpit luettavaksi Fretti täpän alle sivun oikeassa kulmassa, sekä linkkejä jotka koen olevani hyödyllisiä teille jotka freteistä haluatte lukea lisää. 

Nykyinen lauma (Kännykkäkuva)
En kuitenkaan ole jättämässä frettejä totaaliseen pimentoon tämän blogin osalta vaan he saattavat pompsahdella eri teksteistä esille kuvien tai kerronnan myötä. Varoitan jo kuitenkin etukäteen että blogini saattaa olla edelleen aika laiska päivityksissään, mutta kaikkea jännää on luvassa vielä loppuvuodelle josta haluan jonnekkin kirjoitella, joten tavoitteenani on ainakin yksi postaus per kuukausi! 

Tämän myötä toivottelen kaikille hyvää syksyn jatkoa ja toivottavasti jatkatte mukanani vaikka aihepiiri laajenee huomattavasti!

Petra


2 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin! Todella moni frettiblogi tuntuu hiljentyneen, niin kiva että joku palaakin, vaikkakin sitten laajemmalla kattauksella 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on juurikin tuo aihepiirin suppeus, motivaatio meneee kun jonkun ajan päästä postaukset muistuttavat toisiaan ja jokainen frettiblogi kertoo samat asiat vähän eri tavalla.

      Mut mulla alkaa kouluprojekti missä tarvitaan blogia niin herätin sitten tämän :) Vieläkun vähän remppaan ulkoasua niin avot!

      Poista