"Pakkoruotsi" ja motivaation metsästys

Hei taas! Viimeisen kirjoituksen jälkeen on arki puskenut päälle ja koulutehtävät tuntuvat jotenkin ylitsepääsemättömän haasteellisilta. Aiheitamme tässä lähiopetusjaksossa ovat esimiestyö, yritystoiminta ja juridiikka, talouden hallinta, ruotsi sekä minulla on ylimääräisenä vielä venäjä.
Kurssit ovat mielestäni ihan mielenkiintoisia ja haluaisinkin oppia ne niin hyvin kuin mahdollista mutta erityisesti pitkät kirjoitus ja pohdintatehtävät aiheesta jota en oikein sisäistä, sekä talouden hallinta ja ruotsi ovat minulle vaikeita.

Ruotsin opiskeluun minulla on myös hyvin ristiriitaiset fiilikset, ymmärrän että se on meidän toinen kielemme ja sen vuoksi sitä opiskelemme, mutta se että opiskelemme sitä nykyään n. 6vuotta ensimmäisen 15-vuoden ikäjaksomme aikana ja sen jälkeen (riippuen asuinpaikkakunnasta) pääsemme käyttämään sitä hyvin vähän ellei ole intoa ja jaksamista käyttää sitä esimerkiksi netissä. Mielestäni tälle asialle pitäisi jotain tehdä mutta samalla en keksi muuta ideaa kuinka sitä voisi parantaa helposti kuin se, että aloitetaan ruotsin opiskelu jo sieltä esikoulun/ensimmäisen luokan tiimoilta.
Inhoan sanaa "pakkoruotsi" ja sitä kuinka ruotsin kieltä ja jopa Ruotsia maana aletaan halveksumaan vain sen vuoksi että sitä on pakko opiskella koulussa, sillä samalla tavalla ja jopa enemmän Suomessa opiskellaan englantia. Tästä huolimatta en mielestäni ole kertaakaan kuullut käytettävän sanaa "pakkoenglanti" ja luulen että tämä johtuu siitä että aloitamme englannin opiskelun aiemmin kuin ruotsin ja kyseessä on kieli jota tulee myös käytettyä (edelleen asuinpaikkakunnasta riippuen) enemmän ja näin ollen sitä pidetään hyödyllisempänä.

Mielestäni olisi helpompaa luopua ruotsin kielestä yksinään pakollisena kielenä ja kannustaa valitsemaan. Suomi on kuitenkin kansainvälistyvä ja kunnioitettu maa josta monet lähtevät ympäri maailmaa työelämään, tämän vuoksi kannatankin vaihtoehtoa jolloin toiseksi pakolliseksi kieleksi saisit valita jonkun joka sinua kiinnostaa, esimerkiksi se ruotsi, venäjä, saksa, espanja tai ranska. Kyseiset kielet ovat todella hyödyllisiä ja kun motivaatio on kohdallaan, on oppiminenkin helpompaa.

(c) Kris Keränen

Tiesin koulunkäynnin aloittaessani että jossain vaiheessa iskisi se kuuluisa motivaation puute, mutten arvannut että se tulisi näin opiskelujeni alussa. Se miksi motivaationi putosi johtuu mitä luultavammin siitä että olen kärsinyt päänsäryistä ja migreeneistä nyt jo monta viikkoa joiden takia olen jäänyt jälkeen opinnoissa ja pudonnut vielä pahemmin kärryiltä asioista jotka jo muutenkin ovat minulle vaikeita. Myös urheilun poisjäänti, johtuen juurikin päänsärystä, kiukuttaa jonkin verran koska päätin vuoden alussa että kohotan kuntoani ja pyrin pääsemään ensivuodeksi MM-joukkueeseen. Tämän vuoksi alkuvuoden treenipuute on tiputtanut fiilikseni taas ruohonjuuritasolle myös kisakuntoon pääsystä.

Olen nyt kuitenkin antanut itselleni aikaa ja armoa pari viikkoa ja ajatukseni ovat pikkuhiljaa kääntymässä taas positiiviseen suuntaan ja kohti hyvää motivaatiota. Luulen että osakseen apua tässä motivaation metsästyksessä on tuonut koulukavereideni vertaistuki (lue: Kaikki yhtälailla pihalla kuin minäkin) kuin se että annan itselleni anteeksi sen että en ole edes vilkaissut koulun puoleen hetkeen. Kävin myös hierojalla hoitamassa niskajumejani ja oletettuja päänsäryn aiheuttajia ja nyt oloni on pitkästä aikaa kivuton. Sallin itselleni päiviä jolloin totean että tänään ei tehdä lainkaan koulujuttuja kunhan se ei haittaa tehtävien deadlineja, ainakaan kovinkaan paljoa. Pyrin myös jättämään liiallisen stressauksen pois, ei ihan helppoa, mutta ainakin kova on yritys!

Tiedän että tässä kohtaa osa ajattelee että otat vaan nyt niskasta kiinni ja vaan teet, niin voin kertoa että ei oo muuten ihan niin yksinkertaista jos on päässyt tipahtamaan sinne "ruohonjuuritasolle". Aika auttaa mutta opiskelujen ja töiden kohdalla pitää muistaa että se aikakaan ei ole ikuista. Ja jos tuntuu ettei millään ehdi tai jaksa niin silloin on uskallettava pyytää apua, on rohkeaa myöntää ettei aina jaksa, ja se on ihan okei!