5. heinäkuuta 2015

Pohjolan tuulet kutsuu!


Tosiaan, vanhemmillani on nyt kesäloma ja tämä perinteinen mökki/lappireissu on nyt vaan pakko tehdä joka vuosi. Kahtena edellisenä vuotena en ole heidän mukaansa päässyt sillä olen ollut töissä. Tänä kesänä kun minua ei töillä siunattu niin pääsen pitkästä aikaa ihan perheen kanssa lappiin.

Tämähän yleensä tarkoittaa sitä että jopa pääsen käymään muuallakin kuin vain mökillä sillä on useampi ihminen maksamassa bensamaksuja! Tämän reissun suunnitelmissa on ensin Posiolla sijaitsevalla mökillä rento hengailu ja sitten pienimuotoinen roadtrip Norjaan. Erityisesti tästä jälkimmäisestä olen erittäin innoissani sillä olen viimeeksi norjassa käynyt noin kymmenen vuotta sitten.

Fretit, niinkuin koiramme Welhokin, jäävät Mikkeliin siskoni hoitoon. Welho ei tällä kertaa pääse mukaamme lappiin sillä emme ole koskaan hommanneet Welholle passia. Miksi turhaan, sillä koira ei käy näyttelyissä ja kulkee lähinnä mökille, suomen rajojen sisäpuolelle. Mitä fretteihin tulee, no niiden kanssa nyt on paljon vaativampaa matkustaa autossa ja parin viikon takaisen tautipöpön takia en niitä voinut mihinkään frettikotiinkaan viedä hoitoon. Onnekseni siskoni lupautui hoitamaan koko laumaa jolloin itsekin pääsin lähtemään mukaan.

Postausta meidän pohjoisen reissusta yritän saada ulos mahdollisimman nopeasti matkan jälkeen mutta en mene lupailemaan varmaksi kuinka nopeasti! :D

Siihen asti siis, Adios!

3. heinäkuuta 2015

Oravivuoren reissu

Heipat vaan sillekkin puolelle ruutua! Ajattelin kertoa teille mein hienosta muka extempore reissustamme tästä edellisviikolta. Olin siis kuullut Oravivuoresta jo joku puoli vuotta sitten ja näin innokkaana retkeilijänä odottelin sopivaa ajankohtaa jolloin päästäisiin sinne lähtemään päiväreissulle. No se päivä tuli viimeviikon torstaina kun päätettiin hypätä ensimmäisenä suht aurinkoisena päivänä viikon sateiden jälkeen autoon ja ajella reitin juurelle.

Automatka sujui aika mukavasti, ja vaikka se heittelikin välillä vettä niin vaikutti sille että päästäisiin suht kuivina kipuamaan reitin huipulle.
Reitin alkupäässä näytti vieläkin aika hyvälle ja lähdimme kipuamaan ylöspäin.

Noin puolessa välissä matkaa rupesi ensin tihuttamaan ja sitten satamaan kunnolla että hetken jo mietin takaisin kääntymistä. Huipulle kiivettyämme sade kuitenkin lakkasi ja sain kuin sainkin muutaman kuvan napattua.
Harmillista tosin että vaikkei meidän kohdallamme juuri sinä hetkenä satanut niin muualla satoi ja se aiheutti usvakerroksen maisemiin.

Takaisin käveltäessä taivas heitti vielä vähän vettä niskaan mutta eniten paluumatkaa häiritsi itikat. Ja meillä ei tietenkään ollut minkäänlaisia hyttysmyrkkyjä, joten yririmme vain kiirehtiä niiden alta pois.


Yhteenvetona Oravivuori on täydellinen yhden/puolen päivän reissu ja maisemat ovat mukavaa vaihtelua perus kaupunkiin ja lenkkeilymetsään verrattuna. Ajomatka Jyväskylän keskustasta kestää noin reilu puoli tuntia.
Kävelymatkaa näkötornille ei ole kuin noin kilometri ja vaikka kipuaminen tornin huipulle saattaa vähän kouraista vatsassa, varsinkin korkeanpaikan kammoista, on maisemat sen verran hienot että on se sen arvoistakin! Suosittelen jos Keski-Suomessa liikkuu ja tykkää retkeillä. :)

Varmasti käväisen tuolla uudemman kerran vähän aurinkoisemmalla säällä, niin pääsevät maisematkin omiin oikeuksiinsa.

27. kesäkuuta 2015

Karhunpojat sairastaa, heitä hellikäämme

Noxbosta kotiuduttuani ja Roudan haettuani hoidosta olin niin väsynyt että nukahdin varmaan viidessä minuutissa syvään uneen. Kotona oltiin oltu puolenyön aikaan ja Routa rupesi heti painimaan muitten kanssa kun se näki ne taas viikonlopun jälkeen, vaikkakin jouduin ne erottamaan yöksi toisistaan sillä olin niin väsynyt enkä jaksanut kuunnella sitä painiöninää. Kaikki näytti olevan varsin normaalisti.

Ensimmäisen kerran heräsin kummalliseen ääneen maanantaiyönä klo. 4.20. Hetken aikaa mietin että joko siellä taas tapellaan ja ummistin silmäni uudestaan, kunnes muistin että muut olivat ulkona ja Routa oli yksin huoneessa. Havahduttuani hieman unenpöpperöstä, tajusin että Routa oksentaa.
Pahaa oloa ei pojulla kauaa kestänyt ja Roudan kipitettyä petiin, päätin minäkin mennä takaisin vällyjen väliin. Kauaa en ehtinyt nukkumaan kun heräsin samaan ääneen uudestaan, kello oli nyt 7.35. Nousin ylös ja marssin suoraan keittiöön sotkemaan Roudalle vatsaa rauhoittavaa seosta. Tähän aikaan Routa ei ollut vielä kovinkaan nuutunut vaikka selkeästi oksentaminen otti voimille ja herra oli aavistuksen väsynyt. 

Inupekt, nutriplus, vesiseoksen syötyään, poju meni takaisin nukkumaan ja vähän vaikutti sille että asiat lähtevät oikenemaan tästä, kunnes havahduin oksentamiseen uudelleen noin yhdentoista maissa. Nyt Routa oli jo selkeästi nuutunut ja väsynyt. Löysä vatsa oli muuttunut täysin vesiripuliksi ja suhteellisen tyyni Petra oli muuttunut hysteeriseksi itkumasiinaksi. Ruiskut, nutrisalit ja toipilasruoat kehiin, nyt alkoi pakkojuotto kun Routa ei enää itse suostunut vesikupilla käymään. Samantien lähti myös paniikkikyselyt kasvattajille että miten edetä ja miten toimia. Pääpointit tiesinkin mutta jotenkin ohjeiden kuuleminen kokeneen ihmisen suusta helpotti omaa oloani jonkun verran. 
Päivä meni siinä kun pidin Routaa karanteenissa muista pojista, sekä juotin herraa n. tunnin välein. Mikään ei oikein kuitenkaan tuntunut auttavan, oksentaminen onneksi loppui ja Routa rupesi itsekkin juomaan, vaikkei sillä näyttänyt olevan vaikutusta suuntaan eikä toiseen. Loppujen lopuksi minun oli pakko käydä nesteyttämässä Routa eläinlääkärissä. 

Puolen tunnin ja 25ml liuoksen jälkeen, Routa piristyi huomattavasti. Playpenissä olo muuttui sietämättömäksi ja sen repiminen ja pureminen alkoi välittömästi. Nyt maistui myös vesi paljon paremmin ja minunkin stressini lievittyi hetkeksi. Aamulla Routa oli edelleen hieman paremmassa kunnossa mutta ei todellakaan niin hyvässä kuin illalla nesteytyksen jälkeen. Pohdin uutta käyntiä eläinlääkärillä mutta en nähnyt sitä tarpeelliseksi kun Routa joi hyvin itse ja sen lisäksi minä juotin/syötin sitä säännöllisesti ja usein. Näillä mentiin loppupäivä. 

Keskiviikkona huomasin että myös Usva oireilee samanlla tavalla kuin Routa. Mielialani romahti entisestään, enkä voinut muuta kuin itkeä. Edelliset valvotut yöt tekivät tehtävänsä ja minä en jaksanut. Olin luvannut tulla kotiin juhannukseksi ja päätin pakata kimpsuni ja suunnata kotiin. Siellä minulla olisi tukiverkosto jotka pystyisivät pitelemään frettiä kiinni jos joutuisin nesteyttämään joitain niistä. Kotiin tultuani oli minulla vastassa ihana äiti joka oli siivonnut pojille oman pienen huoneen meidän eteiseemme. Se oli täydellinen toipilashuone ja vaikka ilmeni että jokainen pojista oli sairaana huolimatta siitä kuinka olin yrittänyt pitää frettejä erossa toisistaan, en ollut enää aivan niin masentunut asiasta vaan tiesin että vanhempani auttaisivat minua varmasti jos en jossain vaiheessa enää pystyisi pysymään hereillä. 

Voin kertoa, että neljä ripuloivaa frettiä pienessä huoneessa ovat aikamoinen hajupommi. En ymmärrä miten noin pieni eläin pystyy haisemaan niin järkyttävän pahalle ollessaan kipeänä.
Onnekseni keskiviikko-illasta eteenpäin asiat alkoivat sujua hienosti ja kukaan muu freteistäni ei edes ehtinyt mennä niin huonoon kuntoon kuin Routa. Perjantaina kaikkien vatsat olivat suht hyvällä mallilla ja ainoastaan kahden fretin ulosteet olivat vielä kellertävän rakeista mössöä, ja kalkkunan jauhelihakin rupesi maistumaan pienille potilaille loistavasti. Voitte kuvitella minun ilmeeni kun kaikki neljä paastoilevaa ja pahoinvoivaa frettiä alkoivat itse hakeutua ruoan ääreen ja söivät itse. Minun ei pitänyt enää pakkoruokkia, ainoastaan juottaa muutaman tunnin välein nestetasapainon ylläpitämiseksi. Helpotus oli suuri.

Sunnuntaina kun olin ajelemassa takaisin Jyväskylään mietin vain miten onnekas olin että selvisin näinkin "vähällä", onneksi on olemassa ihanat kasvattajat joille voi heti mennä avautumaan ongelmistaan jos niitä ilmenee ja he ovat aina valmiina auttamaan. 


Koska epäilen hyvin vahvasti että kyseinen tauti on se pahamaineisin vatsatauti freteille eli ECE, päätin pitää taukoa frettinäyttelyistä ennalta määräämättömän ajan. Veikkaan että meidät nähdään seuraavan kerran Capitalissa mutta en mene vannomaan, sillä en halua todellakaan että kukaan muu fretti sairastuu tähän samaan tautiin, varsinkaan meidän kauttamme. Meidän onneksemme kaikki frettini ovat alle 4v jolloin selviytyminen pahemmista taudeista on huomattavasti helpompi kuin vanhemmilla freteillä.

26. kesäkuuta 2015

Kesäkuvia ja Juhannuskuulumisia

Tovi on taas vierähtänyt siitä kun koneelle olen päässyt kirjoittelemaan. Luonnoksissa on n. neljä postausta tekstiä vaille valmiina. Kirjoittelen ne tänään valmiiksi ja julkaisen viikon mittaan ettei mikään niistä jäisi toistensa varjoon!

Tässä postauksessa lähinnä fiilistelen valokuvia ja kerron hieman meidän juhannuksestamme, sillä ennen juhannusta kävi vähän ikävästi kotiuduttuamme Noxbosta ja Roudan kotiuduttua Tammerferretistä. 

Ennen Noxboon lähtöä oli aika jolloin omenapuut kukkivat kauneimmillaan! Jäi harmittamaan hirvittävästi kun olin Mikkelissä vain muutaman päivän ja aikatauluni oli niin kiireinen etten kovinkaan paljoa ehtinyt tästä ihanasta kukkailmiöstä nauttimaan. Ylläolevat kuvat ovatkin otettu lähtöä edeltävänä päivänä sekä lähtöpäivänä.
Mutta mitenkä niin kiireinen? No, ensinnäkin olin luvannut pestä tätini, mummoni sekä vanhempieni talon ikkunat, (jokainen suht iso omakotitalo) hoitaa Noxbon telttamajoituksen ja tavarateltat. Taisin myös viedä pari kassillista pyykkiä kotiin sillä mielellä että ehdin niitä pyykkäilemään siellä ennen reissua. Eipä tässä siis kauaa nokka kerennyt tuhisemaan kun olikin jo lähtöä edeltävä ilta ja tajusin että sinne meni taas kuvausmahdollisuudet. Ehkä ensi vuonna sitten!

Noxbo meni oikein passelisti ja pääsi taas tikkaamaan ihmisiä keihäällä naamaan. Selkä kesti yllättävänkin hyvin ja pystyin osallistumaan melkein kaikkiin skenaarioihin. Ainoa isompi ongelma oli lauantain 20-asteen yllätys jäynä jolloin pöllyävä heinäpöly, huonot yöunet ja kehno aamunesteytys vetivät verojaan ja mieleen muistui viime kesän Sotahuudon viimeinen skenaario jonka jälkeen makasinkin EA:n hellässä huomassa noin muutaman tunnin.

Noxbon aikaan oli myös toinen tapahtuma johon olin ilmoittautunut, nimittäin Tammerferret 2015! Onnekseni minulla on monia tuttuja frettipiireissä jonka kautta sain kuin sainkin multitaskattua itseni Noxboon ja ilmoittamani Roudan näyttelyyn. Tammerferretistä en osaa edellä mainitusta syystä paljoakaan itse kertoa mutta ilokseni sain kuulla lauantai iltapäivänä että Routa sijoittui näyttelyssä luokkansa 1! :) Kiitos ko. vklp hoitamisesta kuuluu Kasperille, Hennalle ja Janikalle!


Noxbon jälkeisenä viikonloppuna oli Juhannus. Itse en ollut laisinkaan juhlatuulella viikon univelkojen ja stressaamisen takia, mutta koska olin yksi pääjärjestäjistä, oli minun pakko mennä Mikkeliin vanhempieni luokse tätä ruokajuhlaa viettämään.
Olimme siis aiemmin päättäneet vanhempieni kanssa pitää jonkinasteiset juhlat meillä kotona sillä lääniä riittää ja noin korvessa voi helposti kerran vuodessa viettää julhat jolloin nukkumaan käydään vasta muutamaa tuntia auringon nousun jälkeen!

Vieraita saapui paikalle loppujen lopuksi noin 20-25kpl ja ilta meni lähinnä tanssiessa, grillatessa ja saunoessa niinkuin kunnon juhannuksena kuuluukin. Itsekkin pääsin juhlatunnelmaan kiinni ja 3 tunnin väliset komeroon vetäytymiset eivät haitanneet menoa laisinkaan. :)